Vapaaehtoistyöstä tuli minulle elämän tarkoitus

Nimeni on Alina. Olen Fenix Finland -järjestön vapaaehtoinen.

Kun täysimittainen sota alkoi, se oli minulle valtava järkytys. Minulla on paljon ystäviä Ukrainassa, ja ajattelin heitä jatkuvasti peläten heidän turvallisuutensa puolesta.

Loppumattomat uutiset, huolestuttavat viestit ja avuttomuuden tunne johtivat suureen stressiin. Uneni oli levotonta, ajatukset raskaita ja ahdistus jatkuvaa.

Silloin ymmärsin, että tarvitsin tukea. Satuin löytämään Fenix Finland -järjestön Facebookin kautta. Heidän tukensa oli elintärkeää elämässäni. Löysin sieltä ymmärrystä, tukea ja keinoja käsitellä tunteitani. Vähitellen huomasin voivani paremmin. Aivan kuin feenikslintu, aloin kerätä itseäni uudelleen ja löytää voimia jatkaa elämää.

Sitten ymmärsin jotain tärkeää: en ollut yksin. Ympärilläni oli muitakin, jotka tunsivat kipua, ahdistusta ja hämmennystä, ja jotka tarvitsivat tukea.

Juuri silloin heräsi haluni auttaa muita, samalla tavalla kuin minua oli autettu. Näin aloitin vapaaehtoistyöni Fenix Finlandin Suomeen sopeutumisen ABC -ohjelmassa. Autan ihmisiä, jotka ovat joutuneet vieraaseen maahan ilman kielitaitoa, ystäviä ja tukea, ja vielä keskellä yksinäisyyttä ja epävarmuutta.

En ole psykologi enkä asiantuntija. Tiedän silti, kuinka tärkeää on, että vaikealla hetkellä vierellä on joku, joka vain kuuntelee ja kertoo, mihin voi kääntyä. Joku, joka sanoo: «Et ole yksin. Olen tässä. Me selviämme». Ihminen tarvitsee ihmisen. Joskus se riittää. Ja jos joku lähtee sanoen: «Minulla on nyt vähän helpompi olo», se merkitsee jo paljon.

Vapaaehtoistyöstä tuli minulle elämän tarkoitus. Siitä on tullut elämän tarkoitus. Se auttaa minua käsittelemään omia tunteitani, antaa mahdollisuuden tehdä maailmasta hieman parempi ja tukea niitä, joilla on vaikeaa olla. Uskon, että jopa yksi hyvä teko voi muuttaa jonkun elämän.

(käännös venäjästä)