Vapaaehtoistyön ansiosta tunnen olevani hyödyksi

Nimeni on Tatjana ja haluaisin kertoa, miten aloitin vapaaehtoistyöni.

En ollut koskaan toiminut vapaaehtoisena ennen täysimittaisen sodan alkua. Maaliskuussa 2022 Fenix Finland otti minuun yhteyttä, koska he etsivät kääntäjää venäjästä (äidinkieleni) ukrainaan (koska olen ukrainalainen), ja suostuin ilolla.

Fenix ikään kuin nosti minut ylös, auttoi pysymään edes jonkinlaisen elämän aallolla silloin vaikeina aikoina. Heidän järjestämät webinaarit psykologin Elena Tatarisen kanssa opettivat meille, miten pysyä voimissamme ja tukea itseämme sekä toisia sodan vuoksi siirtymään joutuneita.

Myöhemmin järjestettiin koulutus ihmisille, jotka halusivat osallistua Suomeen sopeutumisen ABC -ohjelmaan. Suoritin sen ja toimin jatkuvasti ukrainankielisenä tulkkina. Minulla ei ollut aiemmin tällaista käytännön kokemusta, mutta juuri se sai minut tuntemaan itseni hyödylliseksi, koska se loi yhteyden kotimaahani.

Sitten tulin raskaaksi ja perustin Facebook-ryhmän, jossa jaamme tietoa raskaudesta ja vanhemmuudesta Suomessa. Halusin tehdä jotain tulevaisuutemme hyväksi, ja sehän alkaa raskaudesta ja lapsista.

Meihin otti yhteyttä suomalaisia yhteistyökumppaneita, jotka halusivat lahjoittaa äitiyspakkauksia niille raskaana oleville, jotka eivät olleet saaneet niitä Kelalta. Perustimme chat-ryhmän raskaana oleville ja tuoreille äideille, jossa jaoimme lahjoitukset. Näin löysin sen oman unelmapaikkani.

Tällä hetkellä chatissa on yli 200 naista eri puolilta Suomea, ja he tietävät, että eivät ole yksin. Olemme luoneet maksuttomia synnytysvalmennuksia, järjestämme keskusteluja doulan kanssa, jaamme tietoa tarvittavien asiakirjojen hankkimisesta, kerromme Kelan käytännöistä ja synnytyskokemuksista Suomessa. Tarjoamme myös psykologista tukea, jos sitä tarvitaan.

Vapaaehtoistyö on antanut minulle mahdollisuuden tukea tässä vaikeassa ajassa ihmisiä, jotka synnyttävät tulevaisuuttamme.

Miksi juuri Fenix on minulle tärkeä? Koska se on ainoa, joka tukee ihmisten psyykkistä hyvinvointia Suomessa niillä kielillä, joita itse puhun. Mielestäni se on todella tärkeä asia.

Vapaaehtoisuuden ansiosta voin tehdä juuri sitä, mitä sydämeni haluaa, jopa vanhempainvapaalla. Näin tunnen olevani hyödyksi kotimaalleni, ihmisille, Suomelle ja koko maailmalle. Juuri vapaaehtoistyön kautta opin tuntemaan yhä enemmän empatiaa ja inhimillisyyttä.