Auttaessamme toisia, autamme itseämme

Nimeni on Anastasia. Vuonna 2022 muutin Kiovasta Suomeen kolmen lapseni ja kahden matkalaukun kanssa.

Vuosi 2022 on ollut elämäni raskain: pakon edessä tapahtunut muutto toiseen maahan, läheisten menetys, elämänsuunnitelmien, vakauden ja tutun arkielämän katoaminen, pelko lasten ja sukulaisten puolesta.

Samalla vuosi toi myös uusia kokemuksia, mahdollisuuksia ja kohtaamisia upeiden ihmisten kanssa.

Yksi tämän vuoden valonsäteistä minulle oli Fenix Finland ja sen upea tiimi. Täällä työskentelee omistautuneita ammattilaisia, jotka alkoivat sydämellään auttaa ukrainalaisia, minun kaltaisia ihmisiä, jotka pakenivat sotaa Suomeen.

Vapaaehtoistyöstä Fenixissä minulle tuli ikään kuin pelastusrengas kuukauden akuutin muutosta johtuvan stressin jälkeen.

Osallistuin Elena Tararinan koulutukseen sotatraumojen käsittelystä ja aloin samanaikaisesti tarjota tukea ukrainalaisille pakolaisille.

Ilmaiset tukikeskustelut, lasten työpajat, piknikit ja nuorten aktiviteetit, naisten klubi, sopeutumisohjelma, Sisäinen tuki -ryhmä, teatteriprojekti ja paljon muuta – tämä kaikki  on auttanut ja auttaa edelleen ukrainalaisia löytämään henkistä lämpöä uudessa maassa.

Olen kiitollinen Jumalalle kohtaamisesta Fenixin perustajien, Tatjana Fominan ja Vera Mustosen, kanssa. Kiitos heidän omistautumiselle, kestävyydelle, kärsivällisyydelle, inspiraatiolle ja valtavalle panokselle tähän työhön!

Olen kiitollinen koko tiimillemme, joka jatkaa pyyteetöntä työtä ukrainalaisten hyväksi vaikeuksista ja arvostelusta (tyytymättömiä toisten työhön löytyy aina) huolimatta.

Kiitän jokaista, joka on osallistunut ryhmiini tai tullut vastaanotolle, luottamuksestanne, erilaisista, elävistä tarinoistanne ja halustanne elää!

Auttaessamme toisia, autamme itseämme.

Rauhaa ja onnea kaikille!

(käännös venäjästä)