Webinaari: Traumatausta kotoutumisen haasteena – omakieliset palvelut mielenterveyden tukena

Mitä tapahtuu, kun uuden kielen oppiminen tai työnhaku tyssää näkymättömään esteeseen? Usein vastaus löytyy pinnan alta: käsittelemättömistä traumakokemuksista.

Asiantuntijamme Tanja Fomina ja Svitlana Myronenko osallistuivat hiljattain Moniheli ry:n webinaarisarjaan, jossa he kouluttivat ammattilaisia aiheesta: ”Traumatausta kotoutumisen haasteena – omakieliset palvelut mielenterveyden tukena”. Webinaari pureutui siihen, miksi mielenterveys on kotoutumisen peruskivi ja miten voimme tukea sitä tehokkaammin.

Trauma ei ole vain muisto – se on fyysinen este oppimiselle

Psykoterapeutti Svitlana Myronenko avasi puheenvuorossaan trauman fysiologista ja kognitiivista puolta. Trauma ei ole vain "jotain mitä tapahtui menneisyydessä", vaan se muuttaa aktiivisesti aivojen toimintaa tässä ja nyt.

Traumaoireet, kuten keskittymisvaikeudet, muistihäiriöt ja jatkuva ylivireystila, eivät ole merkkejä haluttomuudesta kotoutua. Ne ovat merkkejä ylikuormittuneesta hermostosta.

"Ilman turvallisuuden tunnetta oppiminen hidastuu ja luottamus uuteen yhteiskuntaan murenee. Kotoutumisessa ei ole kyse vain kielitaidosta, vaan ennen kaikkea psyykkisestä toimintakyvystä."

Miksi kieli on avain toipumiseen?

Tanja Fomina toi esiin käytännönläheisen ratkaisun: omakielisten palveluiden merkityksen. Kielimuuri on usein suurin yksittäinen este avun piiriin hakeutumiselle. Kun ihminen on haavoittuvassa tilassa, oman äidinkielen merkitys korostuu.

Omakielinen tuki tutkitusti:

• Lisää vaikuttavuutta: Kulttuurisensitiivinen työote varmistaa, että viesti menee perille ilman väärinymmärryksiä.

• Madaltaa kynnystä: Avun hakeminen tuntuu turvallisemmalta, kun vastassa on joku, joka ymmärtää kielen lisäksi myös kulttuurisen kontekstin.

• Parantaa sitoutumista: Asiakas tuntee itsensä kuulluksi ja ymmärretyksi, mikä on hoidon onnistumisen edellytys.
  

Kohti inhimillisempää ja tehokkaampaa kotoutumistyötä

Webinaarin tärkein viesti ammattilaisille oli selkeä: kotoutumista ei voida tarkastella erillään mielenterveydestä. Meidän on siirryttävä suorituskeskeisestä mallista kohti traumatietoista kohtaamista.

Ammattilaisen rooli tässä muutoksessa on:

1. Tunnistaa: Ymmärtää, että vaikean käytöksen takana voi olla traumaoire.

2. Kohdata: Luoda turvallinen ja sensitiivinen tila vuorovaikutukselle.

3. Ohjata: Varmistaa, että asiakas löytää tiensä oikeanlaisen, mieluiten omakielisen tuen piiriin.
   

Fenix Finland jatkaa työtään sen puolesta, että jokainen Suomeen tullut saisi tarvitsemansa tuen tasapainoisen elämän rakentamiseen – kielellä, jota he puhuvat sydämellään.