Opinnäytetyö yhteistyössä Fenix Finlandin kanssa: Yhteisöllisyys ja merkityksellisyyden tunne kestävän vapaaehtoistoiminnan voimavarana!

Kolmannen sektorin merkitys on nousussa yhteiskunnallisten muutosten myötä. Sen toimintaa tukevia tekijöitä on monia, mutta keskeisessä roolissa ovat siihen sitoutuneet vapaaehtoiset. Vapaaehtoistoiminnan ylläpitäminen ja pitkäaikainen sitoutuneisuus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Monet järjestöt joutuvat haastavaan tilanteeseen, jossa toiminta vetää puoleensa alkuvaiheessa monia innostuneita yksilöitä, mutta ajan myötä innostus heikkenee ja vapaaehtoisten määrä vähenee. Millä tavoin voidaan turvata toiminnan jatkuvuus ja innostaa ihmisiä olemaan mukana toiminnassa, joka palvelee suurempaa tavoitetta eikä ainoastaan yksilöä itseään?

Työharjoittelua suorittanut  Viktoria Fominan opinnäytetyössä, hän käsittelee tätä kysymystä hyvinvoinnin ja kestävyyden näkökulmasta: kuinka luodaan työympäristö,

joka palvelee sekä järjestön tavoitteita että ylläpitää vapaaehtoisten motivaatiota, sitoutuneisuutta ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tarkastelin Fenix Finland -järjestön vapaaehtoisia, joista suurin osa toimii mielenterveyden asiantuntijoina ja tarjoaa psykososiaalista tukea maahanmuuttaneille henkilöille.

Tärkeimpiä löydöksiä olivat yhteisöllisyyden ja merkityksellisyyden tunne sekä tukeva ilmapiiri, jossa jaetaan yhteisiä arvoja. Kyselyn ja haastattelujen tulosten perusteella kävi selväksi, että ihmiselle on tärkeää kokea, että hänen teoillaan on vaikutusta, sekä kuulua yhteisöön, jossa omia kokemuksia voi jakaa turvallisesti. Yhteisön vertaistuki ja mahdollisuus kehittää omia taitoja olivat myös keskeisessä roolissa hyvinvoinnin edistämisessä.

Kyseessä ovat hyvin inhimilliset käsitteet, joilla on aina ollut tärkeä rooli yhteiskunnan kehityksessä. Individualismin aikakaudella nämä arvot eivät kuitenkaan ole yhtä vahvasti läsnä, ja yhä useammin ihmiset kokevat eristäytymistä, yksinäisyyttä ja toivottomuutta suhteessa mahdollisuuksiinsa vaikuttaa yhteiskunnallisiin haasteisiin. Kuten historia on osoittanut, kriisiaika on kuitenkin myös mahdollisuuksien aikaa. Ehkä juuri nykyajan haasteet synnyttävät yhteiskunnallista uudistumista kohti inhimillisempää ja yhteisöllisempää todellisuutta.

Opinnäytetyö kirkastaa, kuinka yleishyödyllistä toimintaa voidaan rakentaa sisäisen motivaation ja yhteisöllisyyden varaan. Tällaisessa toiminnassa vapaaehtoisuus ei ole ainoastaan järjestön resurssi muutoksen saavuttamiseksi, vaan se hyödyttää myös tekijää tarjoamalla yhteisön, jossa hän kokee itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi, sekä mahdollisuuden kehittää omia ammatillisia taitojaan, mikä puolestaan vahvistaa merkityksellisyyden kokemusta ja luo toivoa tulevaan.

Hyvinvoiva ja kestävä vapaaehtoistyö on mahdollista, kun toiminta rakentuu selkeiden tavoitteiden varaan ja toteutuu ihmisarvoa kunnioittavassa ympäristössä, jossa toimijoiden hyvinvoinnista huolehditaan tietoisesti ja yhtätavoitteellisesti kuin itse työstä.

Koko opinnäytetyö on luettavissa alla olevan linkin kautta: https://www.theseus.fi/handle/10024/917288